Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Johtaja - kirottu status

Lisätty 07.05.2019
(Lisätty 28.02.2017)

Yksi ehkä puhutuimpiin aiheisiin kyllästymiseen asti on johtajuus. Koirien välinen johtajuus ja varsinkin ihmisen ja koiran välinen johtaja-asema. Samaan kategoriaan kuuluu kirosana dominanssi. 

Oman kokemukseni kautta tässä on räikeä kahtia jako ja vain pieni osa lukeutuu johonkin sille välille mielipiteensä kanssa. Kaikki kirjoitettu tukeutuu omaan mielipiteeseeni ja miten itse tulkitsen asian laidan. Ymmärrämmekö mitä se tarkoittaa vai määritteleekö jokainen sen itse, oman arvomaailmansa mukaisesti?

Kun hain pentuni, olin huolellisesti lukenut Tuire Kaimion pennun kasvatuskirjaa kannesta kanteen ja ahminut muutakin kirjallisuutta. Silti, kun pentu minulle tuli, ensimmäinen koirani, olin aivan pihalla. Miksi? koska kaikki ei todellakaan mennyt niinkuin kirjoissa oli mustaa valkoisella painettu. Kirjoissa esimerkkeinä toimivat aina arat, hämmentyneet pennut, mutta minulla olikin oikeinkin reipas, itsenäinen pentu eli aivan vastakohta. Johtajuusongelmako? 

Tämä johti sitten siihen, että jossain vaiheessa "ongelmien" kasaantuessa, yritin epätoivoisesti etsiä kasvavan pennun arjesta kokemusta eri palstoilta lukemalla muiden kokemuksia. Olin vielä enemmän sekaisin, kuten jokainen tietää, keskustelupalstat eivät ole se oikea väylä hakea ratkaisua. Pentukouluun päästessä ohjaaja sanoi, että pentuni on dominoiva. Empä ollut ajatellut mitä sanan varsinainen merkitys oli, muutakuin pomottava pikku riiviö siis asui kanssani saman katon alla. En kysynyt mitään, otin vain tiedon vastaan, ehkä hieman häpeillen että nyt se pentuni on sitten vielä päällepäsmärikin.

Tämän jälkeen hain kirjallisuutta koirien elekielestä. Törmäsin johjtajuusongelmaan, sitä se täytyi olla koska en saanut mitään järjestystä vilkkaaseen pentuuni. Oppaita löytyi todella paljon ja kaikki selittyi johtajuusongelmalla. Mitä enemmän luin koiran kommunikoinnista, osasin laskea jo 1+1, ensimmäiset epäilykset nostivat päätään ja aloin tarkkailemaan omaa koiraani entistä enemmän.

Suurin yllätys oli se, että ne eleet ja toiminnat ,jotka olin aiemmin tulkinnut, että koira yrittää pomottaa omistajaansa, alkoivatkin menettää uskottavuuttaan. Oma koirani teki todella paljon rauhoittavia eleitä, alisteisia eleitä toisia koiriaan kohtaan ja eri tilanteissa. Edelleen perusluonne oli reipas ja kaikkien kaveri, ihmiset tutut ja tuntemattomat ovat ihania, aivan kaikki, puliukoista taaperoisiin. Koirani kommunikoi jatkuvasti. Halusin tietää lisää ja ilmoittauduin koulutusohjaajakoulutukseen ,joka painottui koiralähtöisyyteen. 

Tämän koulutuksen linja keskittyi todella paljon koiran tunnetilaan, koiran käyttämään elekieleen, signaaleihin sekä suhteisiin, niin koirien välisiiin sekä omistajan ja koiran väliseen suhteeseen.

Perusteena oli, koira ei ole susi, joten se ei myöskään käyttäydy suden tavalla. Väärät ja myöhemmin paremmin tehnyt tutkimukset susien käyttäytymisestä on ensin antanut valtavan vahvan suunnan ihmisille verrata koiraansa suteen. Kun tutkimuksia on tehty ei vangittuna olevilla susilaumoilla, onkin huomioitu, ettei se koira nyt olekaan suden kesytetty versio samoine käyttäytymismalleineen. Koira ei luo laumaa eri lajin (ihminen) kanssa mutta voi elää hyvässä symbioosissa/suhteessa ihmisen kanssa.

Ray Coppingerin ( https://www.hampshire.edu/faculty/raymond-coppinger ) susitutkimus esiintyi oppikirjana toimineessa B.Eatonin kirjassa  Dominanssi - Totta vai tarua?  Kirjan luettuani , oli kaikki väitteet keskustelupalstoilta kumottu. Koira arvostaa resursseja, joten murinat yms. jotka tulkitaan johtajuusongelmaksi, ovatkin ilmaisukeino  arvostaman asian menettämisestä. Tähen kuuluvat mukavalla sohvalla/sängyllä makailu (tämä myös kuittaantuu koiran halun olla ylhäällä tähystämässä) , ruokailu/luun puolustaminen, lelun omiminen jne.  Suurin ahaa elämys tuli nimenomaan koiran tavassa kommunikoida ja miksi kieltäminen ei opeta koiralle mitään. Kun verrataan susilauman alfaa, sen ei yksilönä tarvitse alistaa seuraajiaan (muita laumanjäseniä) eli asema ei ole vallankäytön väline, kuten osalla ihmisistä on käsitys ihmisen ja koiran välisessä "johtajuusaseman" hakemisessa.

Kun kiellämme koiraa käyttämästä kommunikointia/eleitä/ilmeitä, saamme aikaan epävarman ja arvaamattoman koiran , jolta on evätty ns. "puheoikeus".  Tämä menee todella usein ohi viheltäen niiltä, jotka keskittyvät vaientamaan koiran jokaisen reagoinnin, joka vähänkin ärsyttää omistajaa ja pönkittää vaientamisellaan omaa johtajana olemisen statusta. Liian suuri osa keskittyy myös oireen poistamiseen, sen sijaan että keskittyisi miksi koira tekee/käyttäytyy siten kuin se käyttäytyy? 

Yhteenveto oli siis , että ymmärrämme todella vähän koiran elekieltä, keskiverto koiranomistajalla ei välttämättä ole hajuakaan mitä koira viestii. Koiraharrastukseen syvemmälle sukeltanut voi olla yhtä pihalla, mikäli keskittyy koiran vaientamiseen, joka näyttää teennäisen tottelevaiselta. Sitten on osa, joka oikeasti lukee koiraansa ja vähintäänkin ovat avoimia oppimaan. Kirjallisuutta suosittelen Turid Rugaasin - Rauhoittavat Signaalit, Helena Telkärannan - Millaista on olla eläin? sekä Barbara Handelman - Koirien kieli ja käyttäytyminen.

 Johtajuus käsitteenä on laaja. Se voi joillein tuoda heti negatiivisen mielikuvan, kuten idiootti pomo työpaikalla.Se voi myös tuoda turvaa, sellaiselle henkilölle joka ei ole oma-aloitteinen ja on tyytyväinen työkuvioissaan, kun se joku muu ohjaa tekemisiä/ tekee päätökset ja ratkoo ongelmatilanteet. Meidän ihmisten arjessa kaikki pyritään lokeroimaan, antamaan jokin status.On siis pomoja ja alaisia.

Tätä asetelmaa pyritään myös koiran ja ihmisen välillä käyttämään, ainakin jotkut. Koko koulutus saattaa perustua tähen, joka jatkuu arkipäivässä.  He haluavat olla koiransa pomoja ja koiran tulisi olla arvojärjestyksessä alimpana.

Pelkästää rerussien hallinta, kuten meillä ihmisillä se on jo alkuasetelmassa koiran näkökannalta, tuo arvostusta koiralta ihmisen suuntaan. Miksi sillä resurssilla tarvitssii vielä hifistellä? Kun me päätämme milloin koira saa huomiota, milloin se syö, milloin se pääsee ulos, mitä se syö, milloin tapaa koirakavereita, puetaanko koiralle valjaat vai panta,mihin menemme lenkille jne, eli meillä on paljon resurssinhallintaa, jota voimme säädellä johdonmukaisesti tai sitten epäreilusti.

Mieti, kun jokaista haluamaasi asiaa, joku muu säännöstelee?  Ihmisen elämässä, vanhempien rooli on asettaa rajat mutta sekään ei ole jatkuvaa rajoittamista läpi koko elämän. Rajoittamisen voi tehdä johdonmukaisella tavalla,rajoittamisella on pyrittävä myös turvallisuuteen. Sen ei tule olla fyysisesti epämiellyttävää toimintaa. On hirveän vaikea kuvitella, että koira punoisi "sotasuunnitelmia" vallankaappaukseen, kun sen kaikki tekeminen tulee rajoitteisena omistajan kautta, joka istuu "pankin" eli resurssien ja elintärkeiden elementtien päällä. Entäs jos koira meneekin ennen sinua ovesta ulos? entä jos koira syö ennen sinua? onko elämäsi pilalla ? Ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Itse olen sitä mieltä että koiralla tulisi olla valinnanvapaus, on mahdotonta että se olisi samassa mittakaavassa kuten meillä ihmisillä, ihan pelkästään turvallisuussyistäkin, mutta uskon, että koira on onnellisempi kun sillä on mahdollisuus valita.

Kaikista epäjohdonmukaisin asia, mitä olen tähen mennessä törmännyt ovat nämä kuuluisat jääkaudet. Huolestuttavinta on, että kouluttaja on sellaisessa auktoriteettiasemassa, jota koiranomistajat eivät kyseenalaista vaan ohjeet otetaan vastaan edes uhraamatta ajatusta seurauksille. Tästä hyvä esimerkki somessa kiertäneestä spanielista ja siihen kohdituneesta "koulutustavasta". Surullisinta on mielestäni lukea palstoilta näitä jääkautta toteuttavien kuulumisia, se on pelkkää koiran alistamista ja rankaisemista,sillä ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.

 

Kävin Katriina Tiiran luennolla ,koskien dominanssia ja mitä siitä tiedetään tällä hetkellä. Johtajuutta ei ole täysin kumottu, sillä koirilla esiintyy hierakiaa ja dominanssia mutta käsite johtajuudesta/dominanssista on vinksahtanut. Hetki sitten luin artikkelin, jossa kehotettiin antaa koirien tapella hallitusti, jotta lauman arvojärjestys saadaan kohdilleen ja sen jälkeen elämä on auvoisaa. Uskallan olla erittäin eri mieltä. Dominanssi ei ole aggression osoittamista ja sitä kautta asemansa hakemista hierarkiassa. Dominantit yksilöt eivät käytä sosiaaliseen statukseensa väkivaltaa.

Aiheesta on tehty monia tutkimuksia, joihin en lähde ruotimaan sen kummemmin. Näistä tuli luennolla hyvin esille lyhykäisyydessään, että tutkijat ovat käsitteestä yksimielisiä,siitä että hierarkiaa, dominanssia ja johtajuutta esiintyy eläinlajeissa. Koirien arvojärjestys on kuitenkin suosituin puheenaihe. Tutkimusten alulle ja suurennuslasin alle tuli ensin John W.S Bradshaw tutkimus, jota pidettiin vaillinaisena ja aiheutti kritiikkiä. Tähen ovat tarttuneet useimmat tutkijat, käyttäen hyödyksi Bradshawn tutkimusta ja lopputuloksesta on montaa mieltä. Vastatutkimuksen teki Schilder 2014 ( www.journalvetbehavior.com) .   Bradshaw kaunis ajatus oli, että mitään dominassia ei esiinny koirien kesken eikä minkään valtakunnan hierarkiaa ja tämän perusteella halusi kumota koko saman dominanssi tieteestä pois. Hän joutui kutenkin paikkailemaan omia tutkimuksen tuloksiaan jälkikäteen mutta ajatus hänellä siis oli, että kun omistajat kuvittelevat koiriensa väijyvän johtajanasemaa ihmiseltä ja tämän pelon vuoksi, omistajat alistavat väkivaltaisesti koiriaan dominanssiin vedoten. Eli jos koko dominanssi käsite kumotaan, ihmiset toivonmukaan lopettaisivat heittämästä niska-persotteella koiriaan selälleen. Työläämpi vaihtoehto olisi, että ihmiset ymmärtäisivät johtajuuden toisenlaisena kuin alistamisena.

Joissakin koulutuspiireissä on edelleen,uskomus että koira tavoittelee aina johtajanpallia ja tämä johtaa siihen, että yksiselitteisesti kaikki ongelmakäytös ratkotaan sillä että "teillä on johtajuusongelma" ja taas mennään selätykseen.

Dominanssin määriteltiin luennolla vanhaan ja uuteen käsitteeseen. Vanhan mukaan dominassi on että toinen osapuoli voittaa yhteenotot (dominoiva) ja toinen osa puoli häiviää/häipyy (alistuvaisempi). Tuoreemman käsitteetn mukaan dominansii on kahden yksilön epäsymmetrinen suhde, jossa toisen käyttäytyminen on enemmän dominoiva ja toisen alisteinen.  Osapuolet tietävät kumpi väistää tilanteen tullen, joten hierarkia tässä asetelmassa vähentää ristiriitaisia tilanteita eikä tappeluita tule. Dominanssia ei määritella aggression kautta. Puhutaan myös muodollisesta dominanssista, jonka havaitsee siitä mihin suuntaan alisteiset eleet esiintyvät.

Koirilla on siis arvojärjestys. Koirilla esiintyy hierarkiaa kahden yksilön välillä, joilla on sosiaalista kanssakäymistä toistuvasti.  Korkeammassa asemassa hierarkiassa olevan, ei tarvitse pönkittää asemaansa,( kuten meillä ihmisillä on tapana). Arvojärjestyksessä ylempänä oleva on vakaa, se ei mielistele muita ja mikä tärkeintä, se ei käytä asemaansa fyysiseen alistamiseen.  Dominassi ei ole aggressiota vaan se nimenomaan vähentää sitä. Aggressio ei ole sosiaalisen aseman mittari.

Sudet elävät usein perhelaumoina ja niissä on hierarkiaa. Järjestykseen vaikuttavat , että usein vanhemmat ovat arvojärjestyksessä ylempänä. Koirilla esiintyy enemmän tiukempaa hierarkiaa kuin susilla. Koirat ovat enemmän resurssitietoisia. Koirat lukevat paremmin ihmisen eleitä ja pyytävät katseellaan apua ihmiseltä, susi ei. Yhden tutkimuksen mukaan (Cácsi,2005) pentukoira valitsee ennemmin ihmisen kuin toisen koiran, kun taas susi valitsee toisen koiran. 

Mieleenpainuva esimerkki tuli luennolla esille siitä että pyrkivätkö sitten koirat johtaja asemaan? Ei sitäkään ole täysin poissuljettu, etteikö näitä yksilöitäkin löydy. Siihen usein liittyy aggressiivista käyttätymistä kuten ihmisen kulkemisen estämistä vaikka kotonaan,tuijottamista ja vaanimista. Aggression voi laukasta tosi pieni trikkeri. Ja esimerkki oli koirasusi joka alkoi kiertää ympyrää omistajansa istuessa sohvalla, tämä käytöshän on kovin tuttua saalistajalle ja niin siinä oli myös hyökkäykseen päätynyt tilanne, omistaja selvisi hengissä, mutta pelottava ajatus. Omasta mielestäni, puuttumatta koirasusi yhdistelmään, koko tilanne on tavallaan luonnollista käyttäytymista ja toisaalta epätasapainossa olevan eläimen käytöstä - tilanne ei sovi käyttäytymistarpeeseen.

 

Koirien hierarkia saattaa muuttua resurssien myötä, toisena päivänä koiralle A on ruoka paljon kiinnostavampi elementti kuin koiralle B, joka antaa tilaa A.lle koska ei ole kiinnostunut samasta reurssista. Toisena päivänä koira B onkin loikoilemassa paremmassa tyynykasassa ja vastaavasti koira A ei niin välitä missä loikoilee, joten antaa tilaa Koira B.lle. Koirat elävät tilanteiden mukaan. Koirat ovat yksilöitä. Johtajuus vaihtelee yksilöiden välillä mutta yhteistä johtajuudelle on siis johtaa aloitteita ja toimintaa.

Mitä johtajuuteen tuli, luennolla tuli esille mielenkiintoinen käsite siitä, että koirissa on dominanttia ja alisteista käytöstä. Se joka on johtaja, tekee usein aloitteet eikä "mielistele" toisia, johtaja on vakaa ja tasapainoinen. Alisteinen on taas laumassa se ´joka on lauman hierarkiassa alempana. Alisteinen tekee alistuvia/rauhoittavia eleitä kohti ylempi arvoista. Jos alisteinen tekee aloitteen, muut eivät seuraa perässä mutta kun dominantimpi persoona tekee aloitteen, muut seuraavat johtajaa. Dominanssi esiintyy kaikissa eläinlajeissa.

Johtajan ei tarvitse pakottaa alisteista tekemään mitään, niiden suhde voi olla läheinenkin. Tämä kuullostaa minusta arvojärjestykseltä, joka menee omalla painollaan ja siitä tulisi ihmisten ottaa mallia,eikä alistaa pakotteilla koira "rengikseen". Usein kuitenkin vaikkapa koirapuistossa naureskellaan kenen koira on pomo ja sen statuksen saa se, joka fyysisestikin kohdistaa arggressioita toisiin. Tälläinen epätasapainossa oleva yksilö ei ole johtaja asemassa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Korkean statuksen omaavalla on enemmän resursseja. Eli kuten tuolla aiemmin mainitsin , mistä kaikesta arjessa määräämme koiran puolesta, ei ole vaikea päätellä ,että meillä on joka tapauksessa enemmän resursseja hallinnassamme kuin koiralla.Lähtökohta on jo epäereilu siinä mielessä, ettei koiralla ole mitään ja siitä huolimatta haluamme olla se pomo vaikka ratakiskosta vääntäen. Ei mene tasan nallekarkit. 

Luennolla puhuttiin myös rajoittamisesta,rajojen asettamisesta joka on yksi johtajuuden piirre. Jokainen tietää tämän työelämässä, osaa kuvitella myös perhesuhteessa vanhempien ja lapsien välisessä asioinnissa..entä sitten koira? tuo eläin, jonka olemme ottaneet asumaan meidän kanssamme, meidän säännöillä . Jälleen kerran, me omistajina rajoitamme koiran tekemisiä melkoisen paljon.  Tämän tosiaan voi tehdä monella tavalla ja itse suosittelen vilkaisemaan peiliin ja hetkeksi miettimään, mikä on sinun tapasi ohjata koiraa? ymmärtääkö se mitä siltä toivot? ymmärrätkö sinä, mitä koirasi toivoo sinulta?

Tasa-arvoinen suhde ja ystävyys kuullostaa ihanalta mutta jos mietitään että johtaja rajoittaa toista osapuolta, vaikkakin hyvässäkin mielessä niin silloin ei olla tasa-arvoisia. Rajoitteita täytyy käyttää jo pelkästään turvallisuussyistä. Rajoitteita voi käyttää lempeästi ohjaten. Tasa-arvoisen suhteen puolesta liputan sille, että anna koiralle vapautta valita ja tehdä valintoja, johtajan asemassa sinun tulisi kuitenkin huolehtia että toiminta on turvallista. Perheenomaisessa arvojärjestyksessä on muodollista dominanssia ja tämä kuullostaa siinä mielessä loogiselta, koska en ole vielä tavannut omistajaa, edes aikaisemmista koulutustaipaleiltani joka täysin antaa tasa-arvoisen arjen koiralleen, vaikka kuinka haluaisi ollan jin-jan ja zen asetelmassa. Me joudumme pakollakin rajoittaman koiran toimintaa ja säätelemään resursseja. Enemmän keskittyisin siihen että MITEN  tätä ohjausta harjoitamme ja vuorovaikutteisesti toteutamme, se on mielestäni se asian ydin.

Lyhytpäätelmä:,johtajuutta, lauman arvojärjestystä ja koirien siihen pyrkimistä, ei ole tieteelisissä tutkimuksissa kumottu. Se,että onko se useimmiten enemmän kahden yksilön välistä hierarkiaa vaiko esiintyykö isommissa laumoissa lineaarillista hierarkiaa (villikoirat). Susien ja koirien käyttäytymisessä on eroja, sudet ovat suvaitsevaisempia kuin koirat. Tästä huolimatta, johtaja,dominanssi ovat edelleen negatiivisia sanoja, ne tulisi uudelleen muokata ja eritellä käsitteenä positiivisemmaksi. Vähän kuin jos vihjesanalla on jo huono merkitys historiassa, tulisi se jättää unoholaan ja ehdollistaa täysin uusi vihje,tarkoittamaan sitä samaa vanhaa toimintaa(käsitettä).

 

http://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/johtajuus-ja-laumakayttaytyminen

* muistiinpanot Katriina Tiiran luennolta 26.2.2017

© Koirankota.  Sivuston sisällön, tekstien kopioiminen ja luvaton käyttö kielletty

 

 

Käyntisoite: Hakakatu 7-9 , 20540 Turku 

koirankota@gmail.com 

044 0307979 / Johanna 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?