Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Mitä vihjailet?

Lisätty 17.04.2019
(Lisätty 15.11.2017)

 

”istu...istu...istu..ISTU!” Unohtiko koira mitä ”istu” tarkoittikaan?

Joskus taas koira käyttäytyy kuin unelma ja napista painamalla ikäänkuin lukee ajatuksesi ja hyppää vaikka voltin kun pyydät. Toisinaan koira tekee näitä molempia, ”unohtaa” ja toimii unelmana. Saatat ihmetellä miksi, koska se kyllä tietää mitä sana tarkoittaa. Tietääkö?

 

Aiemmassa blogikirjoituksessa viittasin koiran kuuloon ja sitä kautta vihjesanojen toistamiseen yksinpuheluna. Samaisessa kirjoituksessa pohdein myös sitä, että oletammeko koiralta liikaa, jättäen vihjeen käytökselle opettamatta.

 

Vihje on signaali koiralle, tehdä toiminto. Vihjeenä voi toimia myös sanojen lisäksi mm. eleet, kohteet, ympäristö, esineet.

 

Se missä mennään mutkia oikoen, on hokea vihjesanaa taukoamatta tai vähintään robottimaista toistoa sekä heitellä nakkeja ja kehuja vuorotellen tai vaikka yhtäaikaa. Tämä tekniikka on melko sekavaa koiran kannalta.

Yllämainitusta koiralle jää oikean tekemisen merkkaaminen ja siitä seurauksena johdonmukainen palkkio yhdistämättä. Puhumattakaan taustalla toistuvasti kuuluvasta sanasta x, jota koira ei ymmärrä. Omistajasta saattaa näyttää siltä ,että koira ymmärtää juuri sanan merkityksen, mutta sekin on hyvin nopeasti testattu mikäli omistajalta otetaan nakit pois, kehon asento neutraaliksi ja pyydetään vasta sitten kertomaan koiralle vihjesana x.

Vihjeenliittäminen liian aikaisessa vaiheessa (koira ei ymmärrä sana = toiminta) voi turhauttaa koiraa. Se kyllä kuulee sanan mutta ei tiedä mitä se tarkoittaa. Meille ihmisille sanat avautuvat heti, koira taas toimii enemmän elekielen lukijana jossa mennään syy-seuraus=kannattavia toistoja setillä.

Käykö tämä? Entäs tää? koira saattaa tarjoilla ja yrittää randomilla jotain ja joskus se osuukin oikeaan. Yleensä koira tarjoaa vahvinta käytöstään tai mahdollisesti viimeksi harjoiteltua asiaa. Tai sitten on koirat, jotka ovat passivoituneet ja vain nakki herättää henkiin.

 

    Matka kohti sujuvaa käytöstä on varmistaa, että olet opettanut koiralle mitä vihje tarkoittaa.

 

Pohdi:

  • Minkä käytöksen haluat koiralle opettaa?

  • Mikä on lopullinen tavoite käytöksessä?

  • Mitä koulutustekniikoita aiot käyttää?

  • Mitä palkkioita aiot käyttää?

 

Kun olet edellä olevat asiat kartoittanut, pilko tavoiteltu käytös osiin.

Tämä yleensä yllättää monet, kuinka pieniin osiin harjoitukset tulisi pätkiä. Koiralle ison kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa, mitä pienempii osiin osaat harjoituksen paloitella, sen nopeampaa eteneminen ja ennenkaikkea luo vahvan pohjan sujuvuudelle.

Liian nopeasti edetty harjoitus kasvattaa epäonnistumisen riskiä. Kun epäonnistuu, joutuu palaamaan harjoituksessa taaksepäin ja harpaten se tarkoittaa, että olette lähtöruudussa. Sen sijaan koulutuksen yksi osa on miettiä harjoitteet niin pieniin osiin, jotta koiralla on isommat mahdollisuudet onnistua. Ja jos tulee huteja, voi palata vain vähän taaksepäin, sen sijaan että pitää palata kokonaan alkuun.

 

Koira toistaaa kannattavaksi kokemaansa toimintaa, joten onnistuneet harjoitteet motivoivat niin koiraa kuin omistajaakin.

 

Mieti siis kriteerit valmiiksi jokaiseen osaan, jotta sinun ei tarvitse lennossa niitä muuttaa / keskeyttää harjoitusta. Koirahan ei voi tietää unohditko jotain tai onko ajoituksesi merkata koiralle oikea käytös kondiksessa. Anna koiralle siis palaute silloin kun se tekee oikein ja palkitse vasta sitten. Palautteen antamisella tarkoitan jotain merkkiä, joka on ehdollistettu koiralle, oli se sitten kehu tai naksuttimen ääni.

 

Vihje liitetään siinä vaiheessa kun käytös on mielestäsi tarpeeksi sujuva. Vihjesana liittämistä käytökseen ei aloiteta ensin vihjesanasta, joka meille olisi kovin luontevaa ohjeistaa verbaalisesti.

Vihjesanalla ei ole mitään merkitystä koiran kannalta, voit opettaa koiran vaikka istumaan millä tahansa vihjesanalla. Vihjesana tulee esiintyä aina saman käytöksen aikana ja siitä seurata vahviste.

 

Kuten tuossa ylempänä mainitsin, koira katsoo elekieltä ensisijaisesti eli oman kehon käyttö on tärkeää hallita tai ainakin tiedostaa mitä eleitä käyttää käytöstä ja vihjettä opettaessa. Jos olet aloittanut toiminnan houkuttelemalla, eli palkkio on kädessäsi näkyvillä, käden liikkeestä luonnollisesti tulee koiran näkökantilta osa vihjettä. Myös käden meneminen ennenaikojaan namitaskuun, on ehkä yleisin omistajan malttamattomuus. Jos toistat vihjesanaa, eikä mitään tapahdu, laitat käden namitaskuun ja johan alkaa tapahtua. Tässä koira ei opi vihjettä vaan seuraa namikättäsi.

Ylimääräiset eleet/liikkeet voi halutessaan häivyttää pois. Kaikessa niitä ei kuitenkaan ole tarvetta häivyttää. Sinä itse määrittelet haluatko ,että ohjaat käsieleellä vihjeen jälkeen koiraa jotenkin.

Hyvä muistisääntö on ,että uusi asia (vihjesana) tulee ensin, sen jälkeen vanha ohjeistus esim, kädellä ohjaaminen. Häivyttämisessä tämän jälkeen jätetään käsi ohjaaminen pois ja käytetään pelkkää vihjesanaa. Tämäkin tulee edetä asteittain. 

Kohteet toimivat myös vihjeenä, kohteen esille tuleminen toimii jo itsessään vihjeenä. Sheippaamisessa vaikka kosketuskepin käyttö tai alustalle menossa. 

 

                                            Ensin käytös, vasta liitetään vihjesana

 

Kun olet liittänyt käytöksen ja vihjesanan, muista pitää vihjesana kertaalleen ulosannettuna. Vihjeentoistaminen ilman mitään vastinetta ei ole vielä valmis. Palkitseminen useamman toistetun vihjesanan jälkeen (istu,istu,istu ) vahvistaa koiralle, ettei ensimmäisellä kuulemalla tarvi toimia. Palkitse siis vain vihjesanasta haluamallasi viiveellä tapahtuva toiminta. Muu toiminta tai liian pitkä viive jää palkatta.

 

Harjoittelun edetessä, älä unohda yleistää käytöstä. Tee harjoituksia sellaisessa ympäristössä, jossa koiralla on mahdollisuus onnistua. Jos sisätiloissa sujuu hyvin (ei häiriöitä) ja lähdet ulos harjoittelemaan, älä masennu vaikka samainen toiminto ei ole heti sujuva. Tämä kuuluu harjoituksen etenemiseen, tee jälleen harjoituksesta niin helppo ,että koira onnistuu, jolloin pääset taas vauhtiin  erilaisissa ympäristöissä ja häiriöissä.

Steve Whiten teorian mukaan 20-20-20 sujuvaan käytökseen, tarkoittaa: 20 toistoa, 20 erilaisessa paikassa ja 20 eri häiriön alaisena. Lisää voit lukea täältä: http://www.koirakouluvisio.com/artikkeleita/esittelyssa-steve-white.html

 

Vihjeen perusrakennusvaiheet:

  1. kun koira jo tekee toimintoa x

  2. kun koira on aloittamassa tekemään toimintoa x

  3. kun koira ei ole vielä aloittanut tekemään toimintoa x

 

Tämän jälkeen vihjeen varmuuden rakentelussa edetään ärsykekontrolliin, joka tarkoittaa sitä, että koira tekee oikean toiminnon vain ja ainoastaan oikeasta vihjeestä. Sen tulee erotella tuttuja vihjesanoja toisistaan, tulee malttaa odottaa vihjesanaa sekä erottaa se täysin merkityksettömien sanojen seasta. Ja tietenkin nämä kaikki tulisi vielä toimia häiriöiden alla ja eri tilanteissa. Siinä on koiralle opettelemista, yhtä paljon kuin omistajalle pilkkoa koulutussuunnitelmaa. Lopputulos on varmasti molempia osapuolia miellyttävä.

Koulutuksen rakenteesta löydät lisää tästä 

 

 

 

Lähde: Koirakouluvisio – Esittelyssä Stewe White

Onnistu koirasi koulutuksessa - Tommu Wirén , Päivi Romppainen (wsoy 2012)

Naksutinkoulutusta koirallesi – Morten Egtvedt & Cecilie Koste (canis 2013) 

Lue kokonaan »

Kieltäminen on luonnolista - ihmisille

Lisätty 17.04.2019
(Lisätty 07.12.2017)

 

Turhautuminen johtaa usein ei toivottuun käyttäytymiseen. Turhautuminen saa alkunsa usein siitä, ettei ymmärretä ja se puretaan tavalla x. Se myös nostattaa verenpainetta ja stressiä. Jos arjessa on paljon tilanteita joita ei ymmärrä, siihen lisätään vielä epämielyttävä palaute, ei varmaan ole epäselvää kuinka stressaavaa arki voi olla. Tämä pätee niin koiriin kuin ihmisiinkin.

 

Uuteen työpaikkaan meneminen on aina vähän jännää, miten siinä yhteisössä toimitaan? Mitkä ovat talon tavat? Omat totutut toimintamallit eivät välttämättä ole ne, joita sinulta odotetaan vaan niitä pitää soveltaa. Jotta voisit sopeutua työtehtävääsi toiminaan työnantajan toivomalla tavalla, jonkun pitää perehdyttää sinut työtehtävääsi. Jos et saa mitään ohjeita miten toimia, kaikki on uutta , yrität todennäköisesti tehdä niinkuin parhaaksi näet. Joskus se toimii, joskus ei. Entäpä kun saisit palautetta, että se mitä teit on väärin, joka päivä? Turhautuminen ei varmaankaan ole kaukana, ottaen huomioon, ettei kukaan ole kertonut, miten hommat pitäisi hoitaa. Työnantajallasi on vastuu perehdyttää sinut ja vasta sen jälkeen olettaa että osaat hoitaa hommasi, eikö?

  

Mietitäänpä sitten koiraa , joka elää meidän säännöstelemässä arjessa. Koiralla on tietyt luontaiset käytösmallit, jotka poikkeavat ihmisten käyttäytymisestä..vaikkapa tervehtiminen, koirat nuuskivat tervehdystiedot takapäästä, me ihmiset kättelemme. Jos emme opasta koiraa, miten haluaisimme sen toimivan, koira tekee niinkuin parhaaksi kokee. Se ei aina ole sellaista käytöstä mitä toivoisimme, mutta tässä vaiheessa pitääkin miettiä, oletko perehdyttänyt koirasi uuteen toimintamalliin (kuin uudessa työpaikassa) ?

 Jos koira saa tekemistään valinnoista vain kieltoja palautteeksi, se turhauttaa. Kuten yllä mainitsin, turhautuminen usein juontaa siitä, ettei ymmärrä tai onnistu. Pelkkä kielto keskeyttää toiminnan, johon moni koiranomistaja tyytyykin. Pitäisi myös osata ajatella, että sen sijaan että kielletään toistuvasti milloin, mistäkin käytöksestä, voisi koiralle opastaa miten sen tulisi toimia sen sijaan.

 

 

Kiellot ovat monimutkainen asia mutta toisaalta hyvinkin yksinkertainen, mikäli sitä haluaa pohtia eri kantilta. Kieltäminen on ihmisille kovin luontaista, yhteistä on toiminnan keskeyttäminen tavoitteena. Se että oppiiko koira siitä jotain, onkin eri asia. Oppihan se, mutta ei välttämättä sitä minkä tulkitset näkeväsi.

Koira keskeyttää toiminnan omistajan kiellosta, mutta tekee sitä uudelleen ja uudelleen jatkossakin. Miksi? Koska koiralle ei ole opastettu, mitä sen sijaan haluataan toimivan. Kielto tulee usein myös juuri tilanteessa tai välittömästi tilanteen jälkeen.

Tehokkaampi tapa on ennakoida. Miten? Tiedosta ne käytökset, joissa koet tarvitsevasi kieltoja. Opeta koirallesi käytöstä , jota haluaisit sen tekevän ei toivotun sijaan. Mieti ympäristön ärsykkeet ja minimoi ne, jotta saatte onnistumisia.

Koira keskeyttää kiellosta toiminnan ja alkaa välttelemään. Omistaja tulkitsee, koira ”oppi” että niin ei saa tehdä. Koirat ovat yksilöitä, herkemmille koirille tämä välttely tarkoittaa, että se on kokenut tiukan äänensävyn/kehon liikkeet/hihnasta nyppimiset jne. epämiellyttävinä/uhkaavina. Koira yhdistää myös epämiellyttävät asiat kuten sen mitä näkee, missä paikassa se on ja mitä se kuulee sillä hetkellä kun epämiellyttävä asia tapahtuu. Kyllä, siinä osallisena on omistaja. Omistaja on yksi elementti tilanteen ympäristössä.

Herkemmille koirille riittää yksi kerta. Toisille koirille kiellot menevät ohi korvien, ne ovat vahvempia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden tulisi saada osakseen epäjohdonmukaista ohjausta tai sen puutteellisuutta jota paikataan kielloilla/pakotteilla. Tämäkin on kovin yleistä, ajatellaan, että koira on ”kovapäinen” ja vaatii siksi tiukempaa kieltämistä. Ihmisten tapa kuorruttaa tarinaa siitä, miksi juuri tämä koira on niin itsepäinen eikä usko muuten kuin kieltämällä, on vain tekosyy sille, ettei haluta muuttaa omaa käsitystään toimintamallista tai eläimen oppimisesta. 

 

Koira oppii onnistuneista toistoista oivalluksen kautta. Yksinkertaisesti se toistaa sille itselleen kannattavaa toimintaa, joka omistajan on osattava muokata kannattavaksi molempia tyydyttävällä tavalla.

Jos kuitenkin ajatellaan, että tulee se hetki kun omistaja haluaa karjaista ja keskeyttää koiran toiminnan välittömästi, pohditaan jälleen oppiiko koira siitä? Kieltämisen tarvetta edeltää jokin käytös joka ei ole toivottua eli koira ei sillä hetkellä ole onnistunut. Eli koira ei pelkästä kiellosta opi toistamaan haluttua toisenlaista käytöstä jatkossa. Sen sijaan koira toistaa sellaista käytöstä, jonka kokee kannattavaksi. Tämän vuoksi, on yleistä että ymmärrys loppuu kesken, molemmilla. Omistaja saattaa kokeilla eri tapoja, kieltoja, huomioimattomuutta, vesipullosta suihketta naamaan, kolistella esineitä ja mikään ei tunnu ”toimivan” kuin ehkä hetkellisesti. Sitten seuraa turhautuminen, jälleen kerran molemmilla.

 

Koira hyppii ihmisiä vasten – omistaja kieltää – nyppäsee hihnasta koiraa alas – koira laskeutuu alas. Mitä koira oppi? Osaako se seuraavalla kerralla olla innostuksestaan huolimatta hyppimättä vasten ihmistä? Jos onnistunut toiminta vahvistaa käytöstä, onnistuiko koira hyppimisen seurauksesta?

 

Sen sijaan, jotta voit päästä vahvistamaan oikeanlaista käytöstä ja hyppimista ei tapahtuisi. Opeta koiralle malttiharjoituksia, mm. odota vihje. Lupa tervehtiä vihjeellä. Ennakoi tilanteet.

Jos kuitenkin tilanne on jo päällä, sen sijaan, että kiellät ääni tiukkana ja kiskot hihnasta, ohjaa koira poispäin. Vahvista sitä kun tassut ovat alhaalla. Tee siis alhaalla pysymisestä kannattavampaa kuin hyppimisestä. Tämäkään ei onnistu ilman harjoittelua.

Koirat palkkaantuvat eri asioista, useille sosiaalisille koirille ihmisen huomio, myös niiden ventovieraiden, on todella palkitsevaa. Tämä taas ruokkii hyppimistä, jos sille ei opeteta vaihtoehtokäytöstä. Kielto ja hihnan kiskasu, ei opeta koiralle miten sen tulisi käyttäytyä ihmisen nähdessään seuraavalla kerralla.

 

Vastuun siiräminen koiralle, on kovin alkeellinen ajattelutapa. Vasta kun olet opettanut koirallesi eri tapoja toimia, yleistänyt niitä eri paikoissa, voit tämän jälkeen odottaa , että koirallasi olisi ainakin ajatus miten sen tulisi toimia.

 

Kuuluisa EI – sana on mörkö. Sillä ei ole väliä vaikka karjuisit Apina- sanaa kun haluat koiran keskeyttävän toiminnan, koska koira reagoi äänensävyysi ja kehonliikkeisiisi. Kun tämä ”apina” toistuu usein milloin missäkin tilanteessa, siitä tulee koiralle vihje jostain ei niin kivasta.

Kaikki kiellot eivät suinkaan ole fyysisiä rankkuja. Yhtä haitallista on olla epäjohdonmukainen, namitella palkkioita epäolennaisista käytöksista vailla tarkoitusta, jolloin tulee vahvistaneeksi milloim mitäkin. Omistaja saattaa viljellä kuin moottoriturpa kaikki mahdolliset kehusanat tauokoamatta, uskoakseen että ,on innostava koiralle ja samalla tulee laimennettua sitä ainokaista merkkiääntä, jolla oli edes jokin syys-seuraus merkitys koiran ohjaamisessa palautteen antamisessa. Välillä sallitaan koiralle mitä vain, välillä kun on kiire/väsynyt/pinna kireällä kielletään nekin mitä aiemmin on saanut tehdä. Siinä ei ole mitään logiikkaa, ei koiran kannalta eikä ihmisenkään.

Koirat oppii 24/7 , myös silloinkin kun me emme ole treenimoodissa. Ole reilu ja pidä johdonmukaiset rajat. Oikotietä ei ole vaihtoehtoisen käytöksen ohjaamiseen ja ennakointipelisilmään. Niitä ei valitettavasti ole jaossa kuin ämpäreita mainostapahtumissa, vaan työn joutuu tekemään itse. 

 

Eniten esteenä kieltojen lentäessä , on omistajan oma ajatusmaailma ja käsitykset, miten asiat tulisi tehdä. Harvalla on, vaikkapa pennun omistajalla tietoa pennun oppimisesta. Kenenkään ei tarvitsekaan olla valmis ja täydellinen koiranomistaja.

Oman käytöksen muokkaaminen, sopeutuminen ja vanhojen tapojen pois jättäminen on oleellista, jotta uudelle tiedolle on tilaa tulla pureskeltavaksi sinne pääkoppaan. Kyseenalaistaminen on tervettä, yhtälailla tulisi kyseenalaistaa toimintapa jossa koiraa on kielletty monta kertaa ja silti se jatkaa. Ja niin jatkaa myös omistaja.

Koiralle kannattamaton toiminta hiipuu, meidän ihmisetn tulisi tehdä samoin. Kun ne kiellot eivät tuota tulosta, olisi hyvä tsekata muut keinot ja miellyttävämmän koirakon suhteenkin kannalta.

Koira määrittelee epämiellyttäväksi kokemansa asiat, ei omistaja. Jos omistajan kielto selkeästi saa koiran säikkymään ja lopettamaan tekemisensä, en paukuttelisi henkseleitä miten hyvin koira ”uskoi” kun sitä kieltää. Sen sijaan ihailtavaa on katsoa, kun koira kuulee esim. merkkiäänen/muu vastaava vihje, joka tulee ennakoiden, koira suuntaa focuksensa muualle kuin siihen mistä seuraavaksi olisi tullut omistajan mukaan ei toivottua.

Olemassa on vaihtoehtoja.  

Lue kokonaan »

Tilan tarvetta ja tiloja

Lisätty 17.04.2019
(Lisätty 28.01.2018)

Eläinlääkäriasemilla on usein suhteelisen pienet odotusaulat. Aulassa on tulevat ja lähtevät koirapotilaat omistajineen. Koirille eläinlääkärissä käynti on rutiinitarkastuksesta erilaisiin operaatioihin tai päivystyskäynteinä. Tästä johtuu, että monille koirille toimenpiteet saattavat olla kovinkin jännittäviä. 

Paikkaehdollistuminen käy nopeasti. Siellä missä koiralla on kivoja kokemuksia , sinne mennään mielellään häntä heiluen ja siellä missä on kokenut jotain epämiellyttävää, ei olekaan niin kiva mennä. Olette varmaan nähneet kun jonkun koira vetää jarrut jumiin ovella, kukapa sitä haluaisi rönkittäväksi tai saada piikkiä niskaan vaikka kuinka olisi perusrokotus kyseessä. 

Meillä, Leevin kanssa on epilepsian vuoksi pakollista käydä verikokeissa kontrollissa mutta siitä huolimatta, Leevi joka kerta menee häntä heiluen innokkaana ovista sisälle. 

Ikäviin kokemuksiin tai kiputiloihin liittyy myös koirilla helposti ärsykekynnyksen nousu ja reaktiivinen puoli voi tulla esille. Tilan tarve näissä odotustiloissa olisi tarpeen. 

 

Jos siis tiedät, että eläinlääkäri reissu on koirallesi kovin stressaava. pyri helpottamaan sitä. Voit kysyä hoitohenkilökunnalta jo varatessasi aikaa tai paikan päällä, onko mahdollista saada huone jossa odotella omaa vuoroa. 

Voit myös käydä pienellä lenkillä ja saattaa koira autoon odottamaan, kun käyt ilmoittautumassa saapumisestasi. Tule sisälle vasta lähempänä omaa vuoroasi. Eli minimoi odotusaika aulassa. 

Voit laittaa merkiksi myös keltaisen nauhan, sitoa se talutushihnaan tai valjaisiin. Se on merkki tilantarpeestanne, jotta muut ottaisivat huomioon.  Lue lisää 

Lääkärikäynnin helpottamiseksi, totuttele koirasi käsittelyyn, koiran ehdoilla. Opetteluun kuuluu myös yleistäminen eli kun hommat sujuu sinun kanssa, pyydä ystävääsi harjoittelemaan kanssasi, jotta koira myös tottuu toisen ihmisen kosketukseen. Se helpottaa niin lääkäriä kuin itse koiraa. 

Voit myös käydä vakio eläinlääkäriasemalla tutustumassa koirasi kanssa, niin ettei joka kerta ole toimenpidettä. Muokataan siis ajatusta siitä, että joka kerralla ei tapahtu mitään ikävää. 

Vaikka eläinlääkärit ovatkin alansa ammattilaisia muista ,että sinä tunnet oman koirasi parhaiten ja sinä olet koirasi ääni. Puutu niihin asioihin, jotka mielestäsi ovat koirallesi liikaa. Liian kovakourainen käsittely, ei helpota kenenkään osapuolen kannalta jatkoa. Sinulla on oikeus valita palvelua tarjoava paikka monen kriteerin kantilta ja itse arvostan asiakassuhdetta, jossa minua kuunnellaan. 

Yhden kerran verikokeen otti hoitaja, joka ei mitenkään meinannun löytää suonta. Tätä ennen ei ollut mitään ongelmaa aikaisemmilla kerroilla toisen hoitajan tai oman lääkärin sitä ottaessa. Leevi antaa nätisti ottaa näytteen, vaikka ei siitä erityisesti pidäkkään. Siinä vaiheessa kun molemmista jaloista oli kokeiltu ja verta oli saatu sen verran, että riitti tuloksien mittaamiseen, olin tuskahiki päällä. Leevi alkoi olla äärirajoilla turhien pistämisien johdosta. Verikokeeseen mennessä koiran pitää paastota, joten namittaa ei voinut. Verta oli lattialla, hoitajan käsissä, minun housuilla (mikä ei siinä tilanteessa haitannut, sillä halusin vain nopeasti tilanteen olevan ohi). Koska joudumme käymään loppuelämän otattamassa verikokeita, minä ilmoitin, että kyseinen hoitaja ei ota koiraltani mitään näytettä jatkossa. Tästä olen pitänyt kiinni ja saanut jatkossa verikokeet ilman ylimääräistä episodia. Leevi, kuten yllä mainitsin, menee edelleen innoissaan samaan paikkaan. Pointti oli se, että ole koirasi puolella. 

 

 

Käytämme keltaista nauhaa talutushihnassa ja olemme saaneet hyvin tilaa odotusaulassa, sekä kulku lääkärin huoneeseen huomioidaan, mikäli kulkureitillä on ahdasta.  

Rohkeasti kysymään järjestelyistä, millä tehdä mukavampi käynti jos kotoa löytyy reaktiivisempi koira. 

Lue kokonaan »

Nauha viestivälineenä

Lisätty 17.04.2019
(Lisätty 25.08.2018)

  

Katso video >> tästä <<

Anna tilaa keltaiselle kampanjan symbolina toimii yksinkertainen nauha sidottuna talutushihnaan tai valjaisiin.  

Tilan tarpeen merkki tulisi olla mahdollsimman yksinkertainen, jotta sen voisi moni tunnistaa. Nauha on kansainvälinen merkki ja yhteneväinen. Niin kuin kaikissa kampanjoissa, mukaan astuu oheistuotteita kuten tekstilliset tuotteet.  Ne ovat trendikäs lisä viestin viemiseen, suosittelemme kuitenkin käyttävän niiden lisäksi perinteistä nauhaa.  Miksi? 

 

"Why not a text?
For a sensitive dog you are already too close if you can read a text. Therefore it’s important to get the information out about the meaning of the ribbon and bandanas as signs."

(http://gulahund.se/english/)

 

Lukuetäisyys. Se on suurin ero perinteisen nauhan ja tekstillisellä tuotteella. Molemmat viestivät samaa sanomaa, koira voi olla koulutuksessa/ anna tilaa / älä koske / I need space jne.  Lähtökohtaisesti nauha ei ole koiran perusvaruste siinä missä panta/valjaat/takki, huolimatta siitä, että nauhaa voi käyttää päivittäin.

Varusteet (panta, valjaat, takki, hihna, heijastinliivi) jotka ovat koiran arkivarustusta, on lähtökohtaisesti muu funktio, ne eivät kiinnitä erityisemmin huomiota. Pelkkä varusteen väri (keltainen) ei viestitä sanomaa tilan tarpeesta.

Pysähdytkö sinä joka kerta kun näet punaisen värin ympäristössäsi? Liikennevalojen punainenhan tarkoittaa pysähtymistä, mutta sitä ei sovelleta kuin nähdessään punaisen liikennevalon, eikö?  

 

Entä jos varustuksessa lukee teksti? Päästään jälleen lukuetäisyyteen. Liiviin toki voi kirjoittaa isollakin tekstillä, mutta näkeekö vastaantulija sen suoraan edestä lähestyessä? Harvemmin, ja kun näkee, ollaan jo monelle koiralle liian lähellä. 

Näkyykö nauha sitten paremmin kuin tekstillinen tuote? Ei välttämättä, mutta se on helpoimmin tulkittavissa. Nauha ei tarvitse lisänä lukemista.  Kumpikaan , nauha tai tekstillinen tuote ei näy pimeällä lenkkeillessä. Tämän vuoksi kampanja pyrkii edistämään myös hyviä tapoja kysyä lupaa tervehtimiseen, oli koirakolla nauhaa tai ei. 

Testasimme nauhan ja tekstillisen version, ei vastakkainasetteluna vaan havannoillistamaan. 

 

 

 

Facebook ryhmä

Lue kokonaan »

Tunturi-lapissa

Lisätty 17.04.2019
(Lisätty 28.10.2018)

Tämän vuoden kesälomareissu ja samalla Lappi osa.2 toteutui heinä-elokuun vaihteessa. Kohteeksi valikoitui Muonio, Särkijärvellä. Kilometrejä kertyi koko reissusta läpi suomen noin 2400km. 

Matkaan lähdettiin edellisenä iltapaivänä Turusta pohjanmaalle, jossa ensimmäinen etappi oli yöpyminen äitini luona. Koska asumme eri paikkakunnilla, kyläilyjä on harvemmin, mutta siitä huolimatta Leevi kyllä tiesi mikä on "mummula". Siellä sai aina herkkuja, rapsutuksia ja huomiota yllinkyllin. 

 Ma aamulla auto starttasi Kauhajoelta klo 06. Leevi on jo kokenut matkustaja autossa, huolimatta siitä, että en omista itse autoa.Takapenkillä on jalkatiloihin laitettu äidin tekemät tyynyt "täytteeksi", joten mahdollisuus röhnöttää ja nukkua koko takapenkin alueella oli käytettävissä .  Hemmoteltu? Tiedän =D

 

Reittisuunta oli rannikkoa pitkin ylös , satoja kilometrejä. Eka pysähdys aamutuimaan oli Lapualla huoltoasemalla. Oli lämmin kesäkeli, onneksi autossa toimi ilmastointi mutta juomatauot koiralle ja jaloittelu tuli tarpeen. Jo lähtiessä päätettiin ettei mikään kiire ollut vaan pysähdyttiin sen mukaan mitä tarvitsi. Monenmoista huoltamoa ja kahvilaa tuli matkalla vastaan.

Majoituspaikan (Särkijärven majat) ckeck-in oli joustavat saapumisajat, joka helpotti myös perille menemisen aikataulua. 

Matkan varrella pysähdyttiin mm. Mericampingin uimarannalla, joka sijaitsee pohjanlahden rannalla. Alueella oli mökkejä, kioski ja asuntovaunupaikkoja ja paikka oli melko vilkkaan tien varressa mutta rannalta aukesi mukavat näkymät. 

Ainoa miinus oli rantaan mennessä, että alueella tulikin sitten jonkun matkaajan koira irrallaan vastaan, eikä kovin ystävällisissä merkeissä. Ketään ei näkynyt mailla halmeilla. Pienen älämölyn kera koira lähti poispäin mutta ei suinkaan sinne mistä oli tullut (asuntoautoalue) vaan alueen toiselle puolelle erään mökin verannalle. Jonkin ajan kuluttua mökin ovi aukesi ja naishenkilö katseli mitä lie maisemia mutta koirasta ei ilmeisesti ollut sen kummemmin ollut huolta. 

Toivoisin ,että jokainen matkustaja/leiriytyjä ymmärtäisi pitää ne matkustavat karvakuonot kiinni ja valvonnassa. Lisäksi kyseisellä alueella oli erittäin vilkas pikatie vieressä. 

 

 

Matkareitti kulki pitkin suomen ja ruotsin rajan suuntaisesti. Harmikseni näkymät jäivät hieman puiden taakse piiloon, tien kulkiessa suurimmaksi osaksi tiheän kasvuston välissä. Mitä pohjoisemmaksi mentiin , alkoikin näkyä poroja tiellä. Yllätyin miten paljon niitä oli, yksittäin ja porukalla. Viime vuonna Sallaan mentäessä poroja oli vain muutamia, mutta täällä suunnalla niitä tulikin tielle mistä tahansa. Tottuneita ne ovat autoihin, sillä monesti poro vain hengaili keskellä tietä esim. tukkirekankin ohittaessa. 

Poron väri on melkoisesti hyvin tienpintaan ja maisemaan maastoutuva, joten saa tarkkana olla ratissa. Playkaupan kautta löysin sovelluksen joka oli porokello, sen tarkoitus oli kilkauttaa merkkiääntä kännykästä, jos poroja oli lähettyvillä. Alussa sovellus toimikin. puhelin kilautti hälytysäänen ja hetken päästä tiellä tönöttikin poro. Matkan edetessä kuitenkaan ei sovellustoiminta ihan täysin pelittänyt, eli siihen ei kannata tuudittautua.  Ja etelästä pohjoiseen ajaville kannattaa pitää taukoja ,jotta porot eivät jää väsyneiltä silmiltä huomaamatta.                                                     

 

Majoituspaikaksi valitsimme  Särkijärven Majat, joka sijaitsi noin 10 km päässä Muonion keskustasta.

Paikka oli juuri sellainen kuin booking.comin palvelun ja kotisivujen kautta oli saanut mielikuvan. Saavuimme noin 19 aikaan illalla perille kaatosateen saattelemana. Päärakennuksen seinästä löytyi infolappu puhelinnumeroineen, johon sai soittaa avaimien saamiseksi. Palvelu oli todella ystävällistä ja tietenkin koiraihmisenä arvostan myös koiraystävällistä majoituspaikkaa. 

Pihapiirissa oli yksi päärakennus, jossa oli vastaanotto ja ruokailut. Särkijärven ranta oli ihan pihan perällä. josta avautui rauhallinen maisema tuntureineen. Rannasta löytyi myös sauna ja soutuveneitä. Omistajat asuivat rakennuksessa pihan reunalla. Perheen koira oli toivottelemassa vieraat tervetulleiksi isossa pihahäkissään. 

Päärakennuksen takana oli punaisia pienempiä mökkejä ja niiden takana oli kaksi ns. rivitalomaista yksikköä, jotka sisälsivät kumpikin talo 3 asuntoa. Jokaisessa oli oma sisäänkäynti ja patio. Rivarien takana mäen noustessa ylöspäin, oli kaksi isompaan ns. paritaloa.  Rivarien ja paritalon suunta oli siten, että näkymä oli rantaa kohden. 

Aamupala kuului mökin hintaan ja oli aivan loistava. Valikoimaa löytyi ja päivän askareisiin oli hyvä lähteä ravitsevan aamupalan jälkeen. 

 

  

 

Mökissä oli oma sauna, keittiönurkkaus yhdistettynä olohuoneeseen, makuuhuone ja ylhäällä oli parvi , johon mahtui vielä pari sänkyä. Koska meitä oli vain kaksi aikuista ja koira, tilaa oli ruhtinaallisesti noin 60neliön asunnossa. Tilat olivat siistit ja keittiön varustelu hyvä. Astianpesukonekin löytyi mutta pyykinpesukonetta ei asunnossa ole. Jos aikoo viipyä pidempään, on mahdollista varata pyykkivuoro erillisrakennuksesta muutaman euron korvaushintaan. Lemmikeistä myös peritään pieni 

maksu/ oleskelusta. 

 

Ensimmäisenä päivänä lähdimme Särkitunturille, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä majoituspaikasta. Särkitunturia on mainostettu postikorttikuvamaisemastaan, joten pitihän se lähteä katsomaan paikan päälle. 

Eri reittivaihtoehdoista löytyy ladattava esite tästä 

 

Oli helteinen päivä, kuten koko kesänä oli ollut. Leeville laitoin viilennysliivin, jonka päälle kantorepun. Repun sivutaskuissa oli 0.5l juomapulloissa vettä ja ne oli jäädytetty edellisenä iltana pakkasessa. Mukana juomista niin meille kuin koirallekin kulkeutui myös repussa. Ei se kovin yliarvostettua ole tuo nesteytys, vaikka ei rankkoja reittejä olisikaan menossa, helle tekee omat vaikutteensa. 

Reitillä oli jonkin verran porukkaa liikkeellä ja muutamia isoja ryhmiäkin, suosittu kohde siis. Reitin pituus oli 6km (edestakaisin)samaa reittiä ylös ja samaa reittiä alas. Menomatka oli mutkittelevaa. kutakuinkin tasaista nousua ja välillä kumpareista nousua. Polku oli hyvin leveä ja selkeä. Puolessa välissä oli välietappina pieni lampi ja kota, jossa oli grillauspaikka.

Särkitunturin laella on pieni lampi, jossa voi käydä uimassa. Ihan korkeimmalta kohdalta avautui kauniit näkymät kauas.                     

                         

 

Viikon mittaisella lomalle kävimme myös pallas-yllästunturin kansallispuistossa. Reittejä on valittavana monen pituisia ja me menimme Taivaskeron reitin ,joka oli 9km pitkä. Tällä kertaa Leevi jäi huilimaan mökkiin.  Taivaskero on kansallispuiston korkein tunturi ,809m huipulla. Reitin voi kulkea tunturin huipulle ja palata samaa reittiä takaisin tai sitten tehdä reitti lenkkinä, joka kiersi tunturien lomassa takaisin lähtöpaikkaan luontokeskukselle. Me lähdimme lenkkikierrokselle.

Pallas-yllästunturin rengasreitit 

Päivän sää suosi lämmöllään ja kevyt tuuli sopivasti viilensi. Mitä ylemmäs kapusi, sen kovemmin tuuli tuiversi. Alkuun leveä sora/hiekka tie oli erittäin helppokulkuista mutta mitä ylemmäs päästiin ,sen kivikkoisemmaksi reitti muuttui. Tässä saikin jalka - ja pakaralihakset tehdä jumppaa. Koska en ole aiemmin tunturien huipuilla käynyt, oli itselleni yllätys ns. rakkakiviksi kutsutut alueet joiden yli vaan piti loikkia, taittamatta nilkkojaan.

 

 

Lepopäiviäkin pidettiin. Yhtenä päivänä viikon aikana satoi koko päivän, jolloin käytiin Muonion keskustassa ostoksilla, turisteille suunnatussa matkamuistomyymälässä tietenkin.  Olen ostanut pohjoisesta muistoksi pipon ja kuten edellisellä reissulla, löytyi uusi pipo myös muoniosta.

Kauppakeskuksessa löytyi myös revontuliplanetaario. Siellä oli pimeä sali penkkeineen ja valkokangas, videon sai pyörimään pyynnöstä non stoppina halukkaille. Valkokankaalle tuli maisemia revontulista ja tarinaa kertoi  kettu repolaisesta, hieman ehkä kornin näköisessä asussa esiintyvä mies. Asu oli varmaan kovinkin lappiteemainen porontaljoineen mutta hymyilyttihän se etelänasuvaa. 

Paikka oli Kiela (Kilpisjärventie 15) , samassa löytyi ravintola, Muonion matkailukeskus ja sisustusmyymälä. 

Törmäsin paikallisia lehtiä ja sivustoja selatessani Vaeltajan risti- nimiseen paikkaan ja se piti lähteä katsomaan. Sateisena ja sumuisena päivänä kiipesimme noin kilometrin matkan nousevaa soratietä pitkin ylös. Mäen päällä oli risti, jota siis Vaeltajan ristiksi tituleerattiin. 

 

Viimeisenä päivänä lähdettiin vielä pienelle Vatikurun luontopolulle n. 3 km reitille johon Leevi pääsi mukaan.

Toivoin , että nyt näkyisi porojakin niin ,että Leevi myös näkee elämänsä ekaa kertaa. Menimme pallas-yllästunturin kansallispuistoon ja jo pihassa on poroja paljon.  Leevi ei ollut moksiskaan, enemmän oli kiinnostunut mitä nameja oli mukana =D Paikka josta polku lähti, seisoi yksi poro ja se piti ohittaa. En tiedä olisiko pitänyt olla pettynyt että Leevin lappalaisvietti ei herännyt pätkääkään vai olla iloinen ja ylpeä siitä kuinka hän vaan toteaa, kappas poro joo-o , anna nami =D  Oli se kumpi vain mutta tämä sarvipää ei aiheuttanut sen kummempaa kiinnostusta mutta sen sijaan, koko reitti oli yhtä gourmet välipalaa Leeville. Kyllä, niitä papanoita ja se olikin suurta herkkua.

 

Oli aika pakkailla kamat kasaan ja lähteä kotimatkalle. Särkijärvet majat saavat kyllä vahvan suosituksen, kelit suosivat, nähtävää riitti ja jäi vielä monelle kerralle. Koiraystävällinen paikka ja paljon hyviä luontopolkuja ja vaellusreittejä. 

Paluumatkalla poikkesimme Lohtajalla , Ohtakarin rantamaisemat olivat mahtavat. Aurinko kimmelsi hiekan pintaan ja vesi oli niin matalalla, että saisi kahlata auringonlaskuun. Ehdottomasti paikka. jossa kannattaa käydä jos Kokkolan seutuvilla liikkuu. 

Tämä ranta on pohjoismaisen yksi pisimmistä rannoista.  

 

 

Ikimuistoinen reissu Tunturi-Lapissa, onnistunut kohdevalita ja voisin kuvitella hyvinkin lähteväni uudelleen samaan paikkaa. Nähtävää jäi vielä paljon. Lapin leppoisa tunnelma on koukuttavaa, jylhinen maisemineen sekä poroineen. 

Valitettavasti tämä reissu jäi Leevin (2011-2018)n viimeiseksi, mutta sitäkin onnellisempi olen, että ehdeimme nämä kaksi lapin reissua kokemaan yhdessä <3  

 

Lue kokonaan »

Ei se päämäärä vaan matka sinne

Lisätty 16.04.2019

(Lisätty 28.11.2018)

Koulutuksellisia odotuksia on paljon. Halutaan, että koira osaa käyttäytyä ja toimia eri tilanteissa niin kuin ohjaaja toivoo. Se helpottaa yhteistyön sujuvuutta ja arkea ylipäätänsä. Entäs sitten kun hommat ei suju? Tällöin usein ohjaaja jumittaa siihen miten koira käyttäytyy ei-toivotusti, sehän on se mikä tulee esiin käytöksenä joka on kaukana siitä mitä halutaan. 

Koira hyppii vasten, haukkuu, pureskelee hihnaa tai puntin lahjetta. Ohjaaja koittaa kaikin keinoin keskeyttää toimintaa ja jopa ojentaa koiraa lopettamaan ei toivottu käytös. 

Sen sijaan, että laitetaan energiaa ja hampaiden kiristelyä ei toivotun käytöksen kitkemiseen, voi olla aika tarkastella tilannetta tarkemmin.  Kun keskitytään vain huomioimaan huono käytös, tulisi keskittyä siihen mitä koira tekee oikein. Niinkin kliseisen lause "sitä saa mitä vahvistaa " pitää hyvinkin paikkansa. Mutta se on kovin vaikeaa olla huomioimatta niitä hampaita puntin lahkeessa tai puoliksi pureksittua hihnaa saati 20kg massaa vasten kehoa. 

Siitä huolimatta, olisi hyvä ajatella, että energiansa voi kanavoida siihen, mitä ohjaaja haluaa koiran tekevän ei toivoton käytöksen sijasta? onko tämä käytös opetettu koiralle? 

Kun koira osaa jotain peruskoulutuksellisia käytöksiä, se ei vielä tarkoita ,että koira osaa toistaa sujuvaa käytöstä, varsinkaan ns. tositilanteissa (esim. ohitus).  Kun tarkastellaan koulutuksen etenemistä, pitäisi keskittyä siihen millaisissa osissa tavoite saavutetaan. Päätä millaisen käytöksen haluat ja sen jälkeen keskity siihen matkaan päästäksesi tavoitteeseen. 

Paljon esiintyy oikomista, tällä tarkoitan sitä, että koiralta vaaditaan valmista sujuvaa käytöstä mutta alkukoulutuksen ja valmiin käytöksen välistä puuttuu paljon osa-alueita , jotka ovat välttämättömiä jotta toivottu ja oletettu tavoite toteutuisi. 

Otetaan esimerkki ajokortin hankkiminen. Ensin opetellaan autokoulussa teoriassa ja käytännönharjoittein taitoja, joilla saavutetaan ajokortti. 

Ajokortin jälkeen, jotta opittu taito voidaan laittaa ns. tositoimiin, tarvitaan tuoreelle kuskille auto. 

Jotta homma toimisi, tarvitaan vielä ne autonavaimet. 

Nämä kaikki kolme osa-aluetta tarvii toisensa toimiakseen. Sitten vasta alkaa se ajelu liikenteessä ja käytännönosuus itsenäisesti.  Ilman ajokorttia ei pääse alkua pidemmälle. 

 

Tämä on hyvin verrattavissa koiran koulutuksen perusasioissa etenemiseen. 

 

Ajokortti symbolisoi koiran peruskoulutusta, niitä peruasioita joita halutaan opettaa koiralle. 

Ilman tätä ei voida vaatia koiralta sujuvaa käytöstä, varsinkin vaikeissa tilanteissa. 

Auto symbolisoi koulutusvaiheiden etenemistä seuraavaan vaiheeseen eli haluttua käytöstä pitää yleistää eri paikoissa, harjoitella häiriöitä/kestoa/etäisyyttä ja sujuvuutta. 

Auton avaimet symbolisoi viimeistelyvaihetta eli käytäntöön pääsemistä, koulutuksessa se tarkoittaa, että aikaisemmat vaiheet otetaan nyt käyttöön siellä elävässä elämässä, muiden kanssakulijoiden seassa. 

Jos koulutuksessa opetellaan perustaitoja (ajokortti)  ja vaaditaan viimeistelyvaihetta (auton avaimet) seuraavaksi, on oikomisen tuloksena se, että käytös ei ole sujuvaa sillä koiralla ei ole vielä pohjaa sille, että se pystyisi toteuttamaan haluttua käytöstä häiriöiden läsnäollessa saati kestoa minkään tekemiseen.  Samalla ohjaajan oma käytös korostuu turhautuneisuutena, koska "kyllä sen pitäisi osata". 

Vielä extremempää on jättää alkuvaiheet pois ja odottaa koiran toimivan kuin unelma , ilman minkäänlaista pohjataitoa. Yleisimmin kuitenkin keskivaihe eli käytöksen yleistäminen on se, mikä jää välistä. Sitä voi kysyä itseltään, kannattaako siis oikoa? Aina voi palata taaksepäin ja harjoitella osa-alueet uudelleen, johdonmukaisesti ja reilulla tavalla koiraa kohtaan, ei vaadita sellaisia asioita, joita ei ole harjoiteltu tarpeeksi. 

Matkan varrella tulee uusia haasteita, kuten tuoreella kuskilla joka on saanut ajokorttinsa kesällä ja käynyt kertaalleen tai kaksi liukkaanajonharjoituksissa, ei takaa sitä että talven tullen olisi homma hanskassa. Tämän voi sitten verrata taasen , että ylläpitokoulutus ja soveltaminen on myös läsnä koiran oppimisen takaamisena ja käytöksen säilyvyydessä. 

Lue kokonaan »

© Koirankota.  Sivuston sisällön, tekstien kopioiminen ja luvaton käyttö kielletty

 

 

Käyntisoite: Hakakatu 7-9 , 20540 Turku 

koirankota@gmail.com 

044 0307979 / Johanna 

Evästeet

Tämä sivusto käyttää evästeitä tallentaakseen tietoja koneellesi.

Hyväksytkö evästeiden käytön?