En ole ikinä ollut mikään kutojatyyppi mutta kaikkea se ikä tuo tullessaan. Ala-asteen käsityötaidoilla muutama vuosi sitten päätin kokeilla kutomista ja virkkaamista..
Jotain helppoa josta aloittaa ja tein ensin pipon. Sitten se nälkä kasvoi ja tein avokynsikkäitä. koiran takkeja , säärystimiä, lapasia, tuubihuivia, pääpantoja ja viimeisempänä villityksenä koirille myssyjä.
Kutominen kuitenkin rasitti jo entuudestaan vaivaisia ranteitani joten virkkaaminen tuntui helpommalta. Varsinaisia ohjeita selailin eri sivustoilta ja muokkailin mutulla niitä. Hektisen arjen lomassa näiden käsityöiden tekeminen tuntui aivot narikkaan tauolta ja siinä varmaan syy miksi tähän hurahdin.
Omalle iholle pistelee villalanka joten kokeilin alpakanlankaa sekä koirankarvasta tehtyä lankaa. Suosittelen kokeilemaan jos ihosi on herkkä villan kosketukselle.
Ystäväni taitaa koirankarvasta langaksi ja minä sitten niistä kudoin/virkkasin asusteita. Koirankarva on kerätty omasta suomenlapinkoirastani Lassista.
Jos kaipaat siis näperreltävää mutta epäilet taitojasi, niin sanoisin että go for it. Vieläkään en ymmärrä ohjeiden lyhenteitä ja hienoja kuvioita mutta yksinkertainen on kaunista ja käyttökelpoista.
Alpakan lanka sekä koirankarva lanka on erittäin lämmin. Soveltuu siis hyvin viluisille tyypeille ja ovathan ne uniikkeja, varsinkin koirankarvasta tehtynä.
