Ylläs #6

Varkaankurunpolku 

25.7.2025

Hellepäivä Ylläksellä ja suuntasimme Yllästunturin luontokeskukseen Kellokkaaseen ja lähdimme 3,4km varkaankurunpolulle.  Koska lämpötila oli melkoinen , oli varattava mukaan vettä , hyttysmyrkkyä ja koirille viilennysliivit mukaan. Lähtöpaikka oli Kellokkaan rakennuksen takaa ja hyvin viitoitettu reitti. 

Reitti oli helppokulkuista tasaista polkua metsäisessä maisemassa. 

Kirjoituksessa mainoslinkit merkattu * merkillä linkin eteen. 

Omat varusteet päänsuojaksi lippis , aurinkorasvaakin muistin laittaa =D  * Reppu Revolution race valikoimasta . Vyötäröllä tykkään pitää vyötä Non stopin johon saa hihna kiinni ja kädet vapaaksi. 

Lassille kastelin pussiin valmiiksi viilennysliivin jonka puin puolessa välissä matkaa ylle kun reitti tuli avoimelle alueelle jossa aurinko pääsi paahtamaan. Liivi on iänkaikkisen vanha mutta aivan törkeän hyvä, enkä ole löytänyt enää samanlaista kaupoista valitettavasti joten ehkäpä valmistus lopetettu. Liivi pitää pitkään viileän tunnun  eikä valuta vettä eikä kuivu helteessä kovinkaan nopeasti.  

Vaikka reitti olikin vain reilut 3km oli juomataukoja pidettävä ja koiran vatsaa kasteltava hetkittäin. 

Luottokengiksi on valikoituneet * Haltin vaelluskengät , jotka ovat nyt vuosien mittaan alkaneet muotoitumaan oikein mukavan tuntuisiksi jalkaan. 

Maisemat olivat oikein rauhoittavat ja reitti sopii myös lapsillekin helppokulkuisuuden vuoksi. Matkan varrella on muutamia puroja ja näköalapaikkoja joissa voi vaikka evästellä penkillä istuskellessa. 

Olen käynyt samaisella reitillä muutamia vuosia sitten ja yllätyksekseni pitkospuut olivat uusiutuneet eikä koiran kanssa liikkuessa parempaan suuntaan.  Lankut jotka olivat sivuilla olivat melko kapeat yhtään isommalle koiralle. Kuvassa matkakaverina russeli Nalle mahtui hyvin yhdelle lankulle mutta Lassi taas keskikokoisena sai sihtailla kulkuväylää ja jouduin koko ajan ohjaamaan lyhyellä hihnalla reunassa pysymistä. Kyllä koira kulkee ritilälläkin mutta sitten tässä kääntyy taasen että pienemmillä koirilla lipsuu tassut reikiin ja taas isommillakin koirilla kynsivauriot kasvattavat riskiään. Tätä pätkää kesti pitkään, myös rappusia joten osuus oli vähintäänkin tuskattuva eikä siinä paljon maisemia tullut katseltua.  Kun vihdoin ritiläreitti loppui , päästiin maapohjaiselle polulle oltiinkin jo reitin loppuvaiheessa. 

Itse en aio enää lähteä kyseiselle reitille yllämainituista syystä. Joten jos sulla on koira joka kykenee kulkemaan viivasuoraa helposti, niin sinne vaan. 

Koirat sai ottaa Kellokkaaseen sisälle, kävimme kääntymässä matkamuisto osastolla ja evästimme sitten sisäänkäynnin luona olevan pöydän ääressä jossa oli viileää kivilaattaa koirillekin hengähtää.