Pallaskeron reitti Pallas-Yllästunturin kansallispuisto
Tämä on minun ehdoton suosikki kansalllispuistoni vaikka en ole kaikissa suomen puistoissa käynytkään. Jokin vain tässä kolhati jo ensimmäisellä kerralla.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston lähtöpaikka on Lapland Hotel Pallaksen pihasta. Tänä kesänä uutta porttia rakennetaan ja sen pitäisi olla loppu vuodesta valmis. Sen sijasta vanha luontokeskus on jo purettu.
Suositus oli että pihan alue on hotellin asiakasparkiksi ja muut voivat jättää esim. 500m päässä olevalle valtavan kokoiselle P-paikalle joka oli aivan tien vieressä. Tietä pitkin pääsi hyvin kävellen hotellin pihaan.
Hotellin pihalla on paljon poroja.
Jos koirasi on herkkä reagoimaan, tämä kannattaa ottaa huomioon.
Lassi ei välittänyt ollenkaan sarvipäistä.
Pallaskeron reitti on hyvin viitoitettu ja alku on levää soratietä poroaitauksille asti
Näkymät alkureitillä tunturin suuntaan ovat vehreät
Ensimmäinen juoma - lepotauko oli poroaidan luona. Sää oli lämmin , joten sekä oma että koirien nesteytys oli tärkeää.
Pallaskeron reitti on n. 6-7km. Se on merkattu keskivaikeaksi ja sisältää alussa selkeää , helppokulkuista soratietä. matka jatkuu kohti tunturia kapeamalla polulla , selkeä mutta joskin hieman kivikkoisempi. Loivaa nousua kiemurrellen tulee samanlaista kapeampaa polkua pitkin noin puoleen väliin nousua. Itselläni oli reissussa Haltin vaelluskengät jotka tukevat nilkkoja , koska nivelsiteet ovat vuosien saatossa löystyneet joten sai katsoa mihin astui.
Poroaitauksesta edetään kohti tunturia ja vasemmalle
Evästauko koska näkymät olivat huikeat ja tuuli sopivasti , saatiin jäähdyteltyä hellepäivän taukoa
Tässä kohtaa ennen jyrkempää nousua oli loistava paikka ihastella maisemia jotka aukesivat hetta-pallas reitin suuntaan pitkälle
Seuraava etappi näytti tältä kohti pallaskeron huippua
Jyrkempi nousu laittoi kyllä sykkeen nousemaan ja koska tosiaan oli helteinen päivä, tuuli oli vaihtelevaa - välillä se tuiversi sopivasti viilentäen ja välillä hyytyi jolloin tuntui auringon porotuksen ihon pinnassa. Koiran kanssa tälläisellä kelillä on kyllä otettava huomioon, että koirathan eivät hikoile kuin ihmiset. Lassilla on paljon karvaa omasta takaa ja reissukaveri russelill ikää 10 vuotta ( vaikka hyvin virkeä ja terve on ikäisekseen) niin etenemimme koirien tahdissa, usein tauottaen, viilennysliivit päällä ja vettä mukana.
Reitti oli hyvin merkitty tolpilla joissa keltainen nauha päässä. Jalkoihin piti katsoa mihin astuu ja mistä koira tulee kivikko-osuudella perässä.
Jyrkän nousun alussa oli selkeä polku
Ylhäällä tasaisempaa ja ah ihana tuulenvire
Yhteisposeeraus reissukavereista Lassi & Nalle. (koirat oli irti vain kuvaushetken)
Huipulta alastulo oli kivikkoista , rauhallisesti sai tassutella
Olin kertaalleen tämän saman reitin kulkenut ja muistelin että alastulon jälkeen reitillä olisi ollut puro ja sitä hieman odottelimmekin. En tiedä oliko reittiä loppuosasta muutettu kuin muutama vuosi sitten mutta polku jatkui kohti orava avenuen pätkää josta pääsee myös kodalle. Sieltä vasta löysimme puron johon koiratkin pääsi viilentymään.
Orava avenuen n. 500m pätkä tuli takaisin tielle josta oikealle pääsi hotellin pihaan ja vasemmalle pääsi P-paikalle.
Kivikkoosuuden jälkeen taukoiltiin, melko rapsakkaa oli maasto ja valitettavasti loman aikana lapin alueella olikin useampia maastopaloja
Polku johdatti Orava avenuen suuntaan
Kirkas puro oli loistava viilennys koirille
Paluu P-paikalle
Kiva reitti , jonkin verran vaatii kuntoa nousuun mutta omassa tahdissa kun etenee niin hyvä tulee. Reitillä pärjäsi pienenkin koiran kanssa kiviosuudet , isommalle koiralle se on aina hieman helpompaa. Suosittelen jos mietit mille reitille mennä pallaksella =)
Tästä jatkoimme Muonioon Punaiselle hiekkarannalle - aivan ehdoton suosikkikohteeni myös!